maanantai 18. helmikuuta 2019

Mitä meillä tänään syötäisiin? Viikko 5

Taas mentiin välissä pari viikkoa ilman aikaa ja jaksamista istahtaa koneen äärelle.
Harmillisen vähän aikaa kirjoittamiselle tällä hetkellä jää, mutta oma lepo on tärkeämpää.
Mötkis tekee poskihampaita ja sekä yö- että päiväunet ovat olleet todella rikkonaisia,
joten kaikki liikenevä aika on ollut tarpeen käyttää omaan lepäämiseen.
Meillä puhaltaa uudet tuulet Paavon työkuvioiden suhteen ja kunhan saadaan arki tasaantumaan,
tulee kirjoittamiselle jäämään enemmän aikaa myös arki-iltaisin.
Toiveena olisikin alkaa ottamaan aikaa omille hommille arki-iltaisinkin,
mutta käytäntö tulee näyttämään,
miten paljon aikaa todellisuudessa jää työaikojen muutoksesta huolimatta.

Nyt kuitenkin itse asiaan, eli toiseksi viimeisen ruokalistan kimppuun. Viikko yksi löytyy täältä, viikko kaksi täältä, viikko kolme täältä ja viikko neljä täältä.

Viikolla viisi listalta löytyy vain yksi kasvisruoka. Muuten tarjolla on melko vähävaivaisia, nopeita lapsiperheruokia.

Viikko 5

- kasvissosekeitto + raejuusto
- broileripastavuoka + salaatti
- nakkikeitto
- tonnikalapastavuoka + salaatti

Kasvissosekeittoon meillä yleensä päätyy bataattia, porkkanaa, sipulia, määrästä riippuen pari vähäsuolaista kasvisliemikuutiota sekä ruohosipulituorejuusto. Ennen soseuttamista ja tuorejuuston lisäämistä otan Mötkikselle sivuun oman osansa, sillä hänelle kasvikset uppoavat yleensä paremmin paloina, kuin soseena. Nyt kuitenkin kun Mötkis on harjaantunut huomattavasti lusikan käytössä, voisi hänellekin tarjoilla kyseisen ruuan ihan vaan kasvissosekeittona.

Broileripastavuoka on nimensä mukainen: broilerin filesuikaleita, pastaa, kasviksia ja kermaa. Paistan pastan kiehuessa filesuikaleet, sekoitan pasta, suikaleet ja wok-vihannekset uunivuokaan ja lisään kerman. Sitten uuniin puoleksi tunniksi 150  °C.

Nakkikeitto nyt on jokaiselle sellainen kuin miten sen on tottunut tekemään. Minä en ole erityisen innokas kasvisten pilkkoja, joten meillä on siirrytty käyttämään valmiita pakastekeittojuureksia.

Kuten broileripastavuoka, myös tonnikalapastavuoka on hyvin nimensä mukainen. Keitetään pasta, sekoitetaan joukkoon tonnikalat ja pastakastike, laitetaan uunivuokaan ja pinnalle juustoraastetta ja uuniin broileripastavuan tavoin.


Huomenna minulla on Kysin äitipolilla käynti, josta pyrin kirjoittelemaan kuulumiset mahdollisimman tuoreeltaan. Käynnin ajaksi Ensikotiyhdistyksen vapaaehtoinen tulee olemaan Mötkiksen kanssa ja katsotaan vielä, pääsisikö Paavokin mahdollisesti mukaan käynnille. Edellisen kerran Kysillä onkin raskauden tiimoilta käyty uudenvuodenaattona rakenneultran merkeissä, joten ihan kiva päästä kurkkaamaan Kirpun kuulumisia ultraten.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Mitä meillä tänään syötäisiin? Viikko 4

Aikaisempien viikkojen ruokalistat löydät viikon yksi osalta täältä,
viikon kaksi täältä ja viikon kolme täältä.

Neljäs viikko mukailee edeltäviään. Tällä kertaa kuitenkin päätettiin pienellä muutoksella nostaa kasvisruokien määrä kolmeen ja kun jääkaapista löytyi edellisen viikon tähteitä, jätettiin oma inhokkini, Paavon lemppari, hernekeitto pois.

Viikko 4

- lasagne + raaste
- hernekeitto + pannari/vohveli
feta-pinaattipasta + salaatti
linssicurry + salaatti

Tällä kertaa kauppareissulta ei siis ostettu lainkaan lihatuotteita, kun lasagnekin muutettiin kasvisversioksi korvaamalla jauheliha soijarouheella. Sinällään melkoinen muutos meidän kauppakasseihin, joista aikaisemmin löytyi ruuanlaittoon käytettävien lihatuotteiden lisäksi myös leikkelemakkaroita ynnä muita erinäisiä lihatuotteita. Tyytyväinen olen tähän muutokseen, sillä kauppakassin hinta on myös muuttunut pienemmäksi lihansyönnin vähentämisen myötä.


Tavoitteena minulla on saada ensimmäisessä tämän sarjan postauksessa mainitut Foodie- kauppalistat luotua tulevan kuun alun aikana. Kun kaikkien kuuden viikon ruokalistat on esitelty voisin tehdä eräänlaisen koontipostauksen, jossa myös käytäisiin läpi noiden eri viikkojen kustannukset. Kauppakuiteista katsomallahan tämä toki myös selviäisi, mutta meillä ostetaan niin paljon aina myös kaikkea muuta, kuin ruokaa Prisman reissuilta, ettei kuitin perkaamisesta tulisi mitään.

Toki nuo Foodie- kauppalistat tulevat olemaan siltä osin hieman valheellisia, että aamu- ja iltapalat sekä välipalat eivät niissä tule näkymään. Näkyy vain lounaiden ja päivällisten kustannukset. Kuitenkin pääsääntöisesti meillä noudatetaan aamu- ja iltapalan osalta samaa kaavaa: iltapalalla kaikki kolme syö puuroa marjoilla. Puuroa keitetään sen verran, että siitä jää Mötkikselle myös aamupalapuuro. Aamupalalla minä ja Paavo syödään vaihtelevasti leipää tai mysliä ja jugurttia tai mitä nyt sattuu keksimään. Viikonloppuisin Paavon päivystäessä hän saattaa aamukeikalta hakea croisantteja ja mehua tai muuta vähän spesiaalimpaa aikuisten aamupalaa. Välipalalla Mötkis yleensä syö leipää, jugurttia, Talk-muruja, smoothien tai jotain ihan muuta. Vähän riippuen siitä, miten kärsivällisellä tuulella hän on. Hedelmiä on tarjolla joka ruokailun päätteeksi.

Näin listattuna nuo aamu- ja iltapalat sekä välipalat ovat melkoisen iso osa päivän ruokailuja, ja voisikin olla hyvä tehdä vertailu tuon Foodie- kauppalistan sekä kauppakuitin pohjalta. Katsotaan miten laajaa postausta saan tehtyä vai pilkonko senkin tällaisiin pienempiin palasiin käyden ruokalistan viikot läpi viikko kerrallaan.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Neuvolakuulumiset 22.1.2019

Minulla oli äitiysneuvolakäynti kun viikkoja oli kasassa 24+2. Käynnille pääsin yksin Mötkiksen jäädessä kotiin Ensikotiyhdistyksen vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Tuosta yksinään käynnille pääsemisestä ei sinällään juuri valitettavasti hyötyä ollut. Olin ajatellut olevan parempi mennä käynnille yksin, sillä halusin puhua terkkarin kanssa mieltä painavista huolista, mutta ilman sen suurempaa vastakaikua jäin.

Suurimpana huolenaiheena on ollut minun jaksaminen selkäni ollessa todella, todella, todella kipeä. Kerroin terkkarille tästä kerraten samalla olleeni Mötkistä odottaessa näillä viikoilla jo melkein kuukauden sairaslomalla selän ja harkkasupistusten takia. Pohdin ääneen, mitä nyt tapahtuisi jos, ja kun, olen sairaslomakunnossa. Vastaukseksi sain voivottelua. Mitäh?! Juuri mitään muuta en kyllä meidän terkkarilta osannutkaan odottaa, hän kun ei ole mitään Florence Nightingale- ainesta.

Kuitenkin vähän jotain enemmän oisin toivonut. Toki tiedän itse ammattini puolesta, että voisimme saada Mötkikselle päivähoitapaikan järjestymään mahdollisesti nopeallakin aikataululla vointiini vedoten, tai että voisimme muutenkin hänelle hoitopaikkaa hakea. Ei kuitenkaan terkkarilla ilmeisesti käynyt pienessäkään mielessä, että tällaisesta voisi keskustella ja hän työnsä puolesta puoltaa paikan saamista, ehei, mitä sitä suotta. Tottakai häneltä sen puoltavan lausunnon tulen vaatimaan, jos selän tilanne jatkuu näin kipeänä, mutta olisin odottanut häneltä kuitenkin vähän enemmän.

Nyt olenkin pyrkinyt saamaan tuota selkää kuntoon hieronnalla sekä kehonhuollolla ja venyttelyllä. Pieniä elpymisen merkkejä on ehken havaittavissa ja toivon, että tässä raskaudessa selän tilanne etenee samalla tavalla, kuin Mötkistä odottaessa. Silloinkin toinen kolmannes oli fyysisesti se vaikein, kun taas viimeisen kolmanneksen aikana olotila alkoi hellittää. Lisäksi hankittiin esimerkiksi kodariin keittiöjakkara, jolle Mötkis voi itse kiivetä käsien ja kasvojen pesulle ja josta hänet on lyhyempi matka nostaa pyllyn pesulle, kuin ihan lattialta.

Harmittaa vain, ettei terkkarilta herunut mitään pienintäkään vinkkiä siihen, mitä voisi tehdä tai minne kannattaisi olla yhteydessä. Seuraavalla Kysin käynnillä kolmen viikon päästä pitää puhua tuosta selän kunnosta ja kysellä sieltä puolelta, olisiko jotain vinkkejä, miten asiaa lähestyä. Myös äitiysfyssarilla tai vyöhyketerapeutilla käyntiä olen harkinnut ja se onkin seuraavana to do listalla, jos ei kotikonstit ala toimia.


Neuvolakäyntiin palatakseni kaikki oli kunnossa. Painoa oli tullut edellisen neuvolan jälkeen alle kilo eikä siitä keskusteltu sen enempää. Verenpaine oli melko matala, 103/72, mikä osaltaan selittää ajoittain vaivaavaa huimausta. Tällä käynnilllä mitattiin ensimmäisen kerran kohdunpohjan korkeus, eli sf-mitta. Se oli 24cm asettuen yläkäyrälle. Tästä terkkari totesi, että on täysin normaalia, että ensimmäinen mittaustulos on yläkäyrällä ja katsottiin vertailun vuoksi myös Mötkiksen aikaiset käyrät. Silloinkin sf-mitta lähti liikkeelle yläkäyrältä laskeutuen keskikäyrälle ja loppua kohti se palasi jälleen yläkäyrälle. Nyt tottakai lähtöpaino ja toinen raskauskin vaikuttaa tuohon sf-mittaan. Hemoglobiinia ei tällä kerralla mitattu sen oltua hyvä edellisellä käynnillä. Sydänäänet kuunneltiin ja terkkari totesi keskisykkeen olevan noin 150 ja sen puolesta kaiken olevan kunnossa.

Käynnillä sain lisäksi Kelaa varten raskaustodistuksen ja kerrattiin nopeasti kuinka vanhempain vapaat ynnä muut menevät. Näpyttelinkin heti samana iltana hakemukset ja jo seuraavana päivänä oli päätökset tehtynä. Kela kyllä yllätti tässä melkoisesti. Nyt vaan siis odotellaan Kelan asioiden puolesta äitiysloman alkua 4.4.2019. Sinällään aika ihana päästä hieman taloudellisesti väljempään tilanteeseen kun äitiyspäiväraha alkaa. Onhan se huimasti parempi, kuin kotihoidon tuki.

maanantai 21. tammikuuta 2019

Mitä meillä tänään syötäisiin? Viikko 3

Ensimmäisen viikon ruokalistan löydät täältä ja toisen viikon täältä.

Kolmannella viikolla kasvisruokia onkin tarjolla kaksin kappalein. Lisäksi listalle on päässyt yksi meidän perheen kestosuosikki sekä keitto.

Viikko 3

- käärmepata (tomaattinen jauhelihakastike ja spagetti) + salaatti
- kanakeitto
tomaattirisotto + salaatti

Tuo käärmepata lyhykäisyydessään on seuraavanlainen; kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Ruskista jauheliha, mausta perheen makuun sopivin maustein. Lisää tomaattimurska, mausta halutessasi oreganolla tai muulla yrttiseoksella. Tarjoile spagetin kanssa.

Kanakeitto on meillä pidemmän aikaa ollut muotoa broilerin filesuikale, bataatti, porkkana, sipuli, kasvisliemikuutio, kolmen juuston kerma. Nyt kuitenkin otin testiin keittojuurekset sekä nuudelia ja kermaa. Edellämainittujen lisäksi sekoitan joukkoon todennäköisesti pakastimesta löytyviä wokkivihanneksia ja/tai herne-maissi-paprikaa. Minua kehtuuttaa keittojen tekemisessä se hillitön kasvisten kuorimisen ja pilkkomisen määrä, joten tavoitteena olisi päästä vähän helpommalla noiden pakasteiden käytön avulla. Katsotaan, mitä tästä tuleekaan.


Huomenna minulla onkin äitiysneuvolakäynti, josta voisin kirjoitella kuulumisia. Ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana pääsen neuvolaan ihan yksinäni, kun Ensikotiyhdistyksen vapaaehtoinen tulee pitämään Mötkikselle seuraa siksi aikaa. Ihan mukava päästä käynnille kaikessa rauhassa yksin. Meidän tähänastiset neuvolakäynnit tämän raskauden tiimoilta kun ovat olleet kaikki enemmän ja vähemmän kaoottisia ja menneet Mötkiksen perässä juostessa. Neuvoloiden vastaanottohuoneet voisivat olla ehken jotenkin hieman paremmin suunniteltuja tuollaisten uteliaiden ja innokkaiden taaperoiden varalta. Melko raskasta yrittää saada käynnistä jotain irti ja samalla vahtia, ettei pieni touhottaja revi tietokoneen jokaikistä piuhaa irti...

torstai 17. tammikuuta 2019

Unikoulu vol 583?

Avainsanan uni takaa löytyy aikaisempia postauksia Mötkiksen uniasioihin liittyen. Viimeisimmässä unta käsittelevässä postauksesta kerroin meidän pitämästä unikoulusta todeten, että jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi myös päiväunien siirtäminen sisällä nukuttaviksi. Noo tuosta postauksesta on jokunen tovi kulunut aikaa, tarkalleen ottaen lähes puoli vuotta ja nyt viimein ollaan tilanteessa, jossa Mötkis on nukkunut kohta kuukauden päikkärit sisällä.

Muutoksen myötä päiväunet kokivat siis melkoisen mullistuksen. Ne ensinnäkin muuttuivat äärimmäisen rikkonaisiksi ja kestoltaan lyhyemmiksi. Vielä kun Mötkis nukkui päikkärit ulkona, oli tavanomainen unien pituus 2-2,5 tuntia. Ensimmäisen kaksi viikkoa tilanne oli lähes joka päivä seuraavanlainen: Mötkis nukahti kohtuu rauhallisesti omaan sänkyynsä kun istuin sängyn vieressä. Kun unta oli takana 40 minuuttia hän heräsi parkuen ja tarvitsi uuden nukutuksen. Sama toistui 40 minuutin kuluttua, mutta tuolloin hän ei nukahda enää uudestaan, vaan haluaa pois sängystä.

Ensimmäisten päivien sisällä nukkumisten jälkeen ajattelinkin hetken, että eiköhän tämä ollut tässä, jatketaan ulos nukuttamista. Kuitenkin halusin, että päikkärit aletaan nukkua sisällä ennen Kirpun syntymää ja jotta muutokselle olisi aikaa, täytyi ulos nukuttaminen lopettaa hyvissä ajoin. Lisäksi pakkasten kiristyessä pukemisesta alkoi tulla melko pulmallista.

Vaikka Mötkis nukkui lämpöpussissa, jonka lisäksi päällä oli toppahaalari, villahaalari, villasukat, merinovillasukat, Stonzien Linerzit, merinovillatumput, rukkaset, merinovillakypärähattu ja pipo oli hän silti välillä kylmä sormista ja varpaista. Toki vartalo oli täysin lämmin eikä kylmä varmasti haitannut unia, kun Mötkis niitä tosiaan nukkui sen 2,5 tuntia parhaimmillaan, mutta itsestä ajatus tuntui pahalta. Olisikin siis täytynyt hankkia lämpimämpi pussi hänelle päikkäreitä varten, mutta tähän ei kuitenkaan halunnut enää ruveta. Päikkärit kun oli tavoitteena siirtää sisälle jossain vaiheessa joka tapauksessa.

Myös jatkuva pukeminen alkoi ärsyttää itseäni. Jos aamu- ja iltapäivällä käytiin ulkona ja Mötkis nukkui päikkärit rattaissa, puin edellä mainitun arsenaalin hänelle kolme kertaa päivässä. Jösses. Tähän kun lisätään vielä mahdollinen kauppareissu illalla niin jippikaijei. Toki autoon päälle ei laiteta kuin villahaalari, lapaset, villasukat ja pipo, mutta kuitenkin. Pukemista pukemisen perään pitkin päivää. Kiitos, mutta ei kiitos.

Ollappa vielä näin pieni ja sammuappa mihin vaan, milloin vaan.
Nyt päiväunien kesto onkin oikestaan vakiintunut koostumaan kahdesta unisyklistä, eli unet kestävät tunnin ja 20 minuuttia. Parhaimpina päivinä Mötkis nukkuu tunnin ja 40 minuuttia, mutta nämä ovat vielä harvassa. Tällä hetkellä päiväunet kuitenkin onneksi nukutaan pääsääntöisesti yhteen putkeen, mutta edelleen unilta herätään itkun kanssa. Tuntuukin, että Mötkis herää vähän kesken unien ja viihtyy unien jälkeen kainalossa tai sylissä hitaasti heräillen pitkän tovin. Yleensä itku menee nopeasti sylissä ohite kun aletaan puuhastelemaan muita hommia, mutta joinain päivinä paha mieli jää päälle.

Tämän muutoksen myötä myös meidän arki on lajinsa muuttunut. Nykyään ei ole niin yksinkertaista lähtä aamupäiväisin vaikkapa kaupungille tai perhekahvilaan, sillä paluumatkalla Mötkis nukahtaisi melko varmasti rattaisiin, eikä se ole tässä vaiheessa suotava vaihtoehto. Päiväunien sisälle siirtämisen jälkeen Mötkis on kerran nukkunut rattaissa, koska oli pakko päästä itse lähtemään Kirpun rakenneultraan ja päikkäriaikaan viedä Mötkis hoitoon tädilleni. Myös kerran Mötkis on nukkunut päikkärit autossa ja kerran mummalassa.

Tällä hetkellä haluankin pitää tilanteen melko stabiilina ja arjen kohtuu samanlaisena päivästä toiseen, jotta nuo sisäpäikkärit saadaan rutiiniksi. Meillä herätään joka aamu suunnilleen samaan aikaan ja myös yöunille meno tapahtuu joka päivä samaan aikaan. Myös päikkärit ajoitetaan alkamaan suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Rytmi on tällä hetkellä siis tarkka. Korkeentaan puolen tunnin vaihteluväli suuntaan tai toiseen on tällä hetkellä olemassa.

Jossain vaiheessa, kun päiväunille nukahtaminen yksin alkaa sujua ja muutenkin päikkärit sujuvat hyvin, siirretään Mötkis junnusänkyyn. Onneksi tällä muutoksella ei kuitenkaan ole vielä mikään kiire. Kirpun laskettuaika on vasta toukokuussa ja riittää, että hänen syntymäänsä mennessä pinnasänky vapautuu Mötkiksen käytöstä. Nyt kuitenkin annetaan Mötkikselle aikaa tottua tähän muutokseen ennen seuraavaa. Lisäksi portaikkoon tai Mötkiksen huoneen oviaukkoon täytyy hankkia portti, ennen kuin junnusänkyyn voi siirtyä.

Näin neljä viikkoa päikkäreiden sisälle siirtämisen jälkeen täytyy todeta,
että onneksi olen pitänyt pääni.
Vaikka alku näytti melko toivottomalta ja teki mieli luovuttaa,
on nyt kuitenkin tilanne on jo kohtuullinen.
Toki päikkäriaikaan ei hirveästi pysty itse mitään puuhastelemaan,
mutta se on sinällään hyvä.
Tuleepahan pyhitettyä ne ajat lähinnä levolle ja omillekin päikkäreille.
Toivottavasti jatkossa päikkärit saavat vähän lisää pituutta,
tai ainakin tuo itkun kanssa herääminen jää pois.